Ajokortin saatuani oli kova hinku auton rattiin. Isä luotti taitoihini ja antoi luvan lainata autoa. Tätini kanssa päätimme mennä käymään Ellivuoren juhannuksessa, koska siellä oli eräs tuttavamme esiintymässä ja halusimme nähdä hänet estradilla.

Ilta oli jo ehtinyt yhdeksän- kymmenen korville ja olimme Kukkurin mäessä matkalla. Tien poskessa käveli kaksi vanhempaa naista, toisella oli kengät kainalossa ja askelsi sukkasillaan. He nostivat peukalot pystyyn liftikyytiä toivoen. Päätimme topata kysymään, onko mikä hätänä. Naiset olivat tulossa seurakuntatalolta juhannusjuhlilta, mutta heidän paluukyytinsä oli pettänyt eivätkä olleet saaneet taksia. Kotiin piti päästä, vaikka sitten jalkaisin. Minne matka, tiedustelin. No sinne, nykyisen Hukkasentien varteen, liki Ellivuoren ja Kutalan risteystä. Sama matka, hypätkää kyytiin. Ei meinannut kiitoksen tulvasta tulla loppua, kun päästiin heidän kodin pihaan. Kahvit olisi meille tarjottu ja kyytimaksu, mutta kieltäydyimme jyrkästi. Sain hyvän mielen (siunauksen, näin jälkeenpäin uskoon tultuani ajattelen), kun saatoimme olla avuksi. 

Ellivuori oli niin tunkua täynnä, ei mitään mahdollisuutta pysähtyä parkkiin, joten käänsin auton nokan takaisin ja juhannuksen viettoon menimme isovanhempien seuraan mökille.

Vuosia myöhemmin koen saaneeni kuitin tästä kyydityksestä. Ajelin moottoripyörällä aika paljon yksikseni, ja eräänä kauniina kesäiltana puolenyön kieppeillä kotiintullessani, jotakin tapahtui ja ”moponi” teki topin. En ollut mikään tekniikan nero, eikä vika selvinnyt. Aikani pähkäiltyäni siirsin pyörän tien sivuun ja riisuin kypärän. Jaaha, myöhäinen aika, vähän kulkijoita, hiljainen tie. Lykinkö pyörän kotiin, en sentään, matkaa on 10 km ja tietysti ylämäkeä.

Ei kulunut kuin tovi ja kuulin auton tulevan, nostin peukalon pystyyn. En eläissäni ollut liftannut, mutta hätä ei lue lakia, tuumasin. Auto pysähtyi kohdalleni. Kysyin pääsisinkö keskustaan, tuli ongelma pyörän kanssa. Hyppäsin kyytiin huojentuneena. Auttajani nimi jäi hämärän peittoon jännitykseltäni, mutta Taivaan Isä kyllä tuntee hänet eikä hän jää palkkaansa vaille. 

Taina

Kategoria:

• Viikon varrelta