Joku aamu Tampereelle opiskeluun ajellessa huomioni kiinnittyi erääseen autoon. Siinä oli keulalla ja katolla jos jonkinlaista lisävalohässäkkää. Voisi siis ajatella että kuski halusi ajatella, että hän ainakin näkee syksyn pimeässä. 

Ohituksen jälkeen vilkaisin vielä taustapeiliin, ja huomasin että takana ei palanut mikään valo, vaikka oli vielä melko hämärää. Ehkä kuski ajatteli että ei se ole tärkeää, että muut näkevät hänet.

Mietin mitä tämä voisi tarkoittaa uskovan elämässä. Voisiko se olla sitä että eteenpäin MINÄ näen kyllä. Näen hyvin tarkasti sen mikä on oikeaa oppia, käyttäytymistä ja raitista. Mutta sitten sillä ei enää olekaan väliä miten muut näkevät minut.

Voisiko se tarkoittaa että minä olen löytänyt Jeesuksen ja nähnyt valon, jota kohti kuljen ja se riittää? Näkyykö sitten tuo Kristus valo minussa, niin että muut voisivat seurata vaellustani ja sitä kautta löytää Jeesuksen? Eli valo minussa ei olekaan valoa, vaan pimeyttä ( Mat. 6:23)

Valon on tarkoitus levitä. (2. Kor. 4:6) Saisipa Jumalan kirkkauden tunteminen levittää valoaan, minun kauttani, Sinun kauttasi ja tämän seurakunnan kautta.

Hyvää, valoisaa ja Kristuksen kirkkauden täyttämää kaamosaikaa Sinulle!

Tänään elämme yhtä kesän helle jaksoista! Lämpö on jo aamulla varjossa +25, tulee kuuma päivä! Joillekin helle on kesän parasta aikaa, toinen odottaa jo kaiholla vähän viileämpiä kelejä.

Pietari puhuu myös helteestä. Ei välttämättä siitä auringon aiheuttamasta, vaan hengellisestä. ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja jossa teitä nyt koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa” (1 Piet 4:12).

Usein joudumme hellejaksoihin elämässämme, eikä se aina tunnu kivalta. Luulenpa ettei nämä helteet ole kenellekään mieleen, silti niitä vaan aina jostain ilmaantuu elämäämme.

Miten sitten jaksaa kun olo on tukala, eikä viilenninkään auta? 

Tässä muutama hyvin lyhyt ja yksinkertaistettu vinkki hellepäiville;

Nauti oikeanlaista ravintoa, vähän suolaista ja runsaasti nestettä. Lue Raamatun sanaa ja etsi sieltä Jumalan lupauksia, joissa Hän lupaa olla kanssasi, auttaa ja johdattaa Sinua.

Huolehdi siitä, että asiat ovat oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Hellepäivänä ei kannata välttämättä levittää sorakuormaa, jos ei ole ihan pakko. 

Varaa aikaa Jumalan kanssa, ole rukouksessa, tapaa uskon ystäviä, älä jää yksin, vaan koeta jaksaa tulla seurakuntaan.

Usein hellejakso tekee hyvää kasvulle, niin mansikoille kuin sinullekin:)

Ei Jumala sinua ilkeyttään kiusaa, vaan haluaa kasvattaa armossaan (Tiit. 2). Helle loppuu aikanaan. Silloin voit kiittää tästäkin ajasta, siitä, että jotain oppineena saat vahvempana jatkaa matkaasi, ehkä juuresi ovat vahvistuneet kestämään syksyn myrskyjä. 

Saakoon Herra olla suojaava varjo vierelläsi (Psalmi 121:5).

Sopivan kesäisiä päiviä Sinulle ☀️, kestävyyttä helteeseen, 

Taivaan Isän Siunausta ja läsnänoloa!

-Juha-

Paljon puhutaan Nato-jäsenyydestä, ja tahdon minäkin laittaa lusikkani tähän soppaan. Sanon kuitenkin heti alkuun, etten tässä ota kantaa itse jäsenyyteen en puolesta, enkä vastaan. Voit siis turvallisin mielin jatkaa lukemista.

Tänään mietitään sitä, milloin Suomen jäsenyys olisi tosiasia. Puhutaan kuukausista tai reilusta vuodesta maksimissaan. Monia tietenkin kiinnostaa se, milloin olemme turvatakuiden sateenvarjon alla? Kysymyksen voisi kysyä toisinkin päin. Milloin viimeistään Suomen tulisi olla Naton jäsen? Vastaus tähän on varsin yksinkertainen; viimeistään päivää ennen, kuin Suomi joutuisi vihollisen hyökkäyksen kohteeksi.

Joku oli kysellyt eräältä papilta: ”Milloin viimeistään pitää tulla uskoon, että pääsee taivaaseen. Eihän koko elämää kannata uskovaisuuteen hukata!” Tähän tämä viisas Ossi-pappi tokaisi. “Riittää että tulet uskoon päivää ennen, kuin kuolet.” Kysyjä oli hetken tyytyväinen, kunnes tajusi että eihän hän tiedä elämänsä loppua.

Tulevista päivistä emme tiedä, emme edes päiviemme määrästä. Kuitenkin uskovan elämä, on todellisuutta jo tässä ajassa, ja vielä jotain paljon suurempaa kerran siellä taivaassa. Älä käytä aikaasi väärin, älä tee vääriä laskelmia. Joku viisas on kiteyttänyt ajatuksen: “Elä niin että voi kuolla huomenna ja kuole niin että voit elää ikuisesti.”

Raamattu sanoo Jesaja 55:6 ”Etsikää Herraa silloin kun Hänet voidaan löytää, huutakaa Häntä avuksi kun Hän on lähellä”

Valoisia, turvallisia ja Siunattuja kesäpäiviä Sinulle!

Tässä eräänä kevään ensimmäisin päivinä ajattelimme, että nyt maistuisi jäätelö, oikein sellainen kunnon iso tötterö. Vartavasten ajoimme eräälle jäätelökioskille ja olimme iloisia kun näimme, että siellä oli vielä asiakkaita ja kioski oli auki. Ajoimme vesikielellä ihan kioskin viereen ja kiiruhdimme luukulle, koska arvelimme, että sulkemisaika oli lähellä.

Kerroimme heti mitä haluaisimme, mutta myyjä sanoi ystävällisesti, että he ovat juuri sulkemassa eikä ollut enää mahdollista saada jäätelöä. Pettymys oli suuri, vaikka sitten kyllä ymmärsimme näitä myyjätyttöjä, joille ei varmastikaan makseta ylitöistä.

Asia jäi jotenkin mielen päälle ja pohdin sitä taas hengellisestä kulmasta. Ehkä eräänä päivän heräät siihen, että elämääsi on talven jälkeen tullut kevät. Tiedostat, että tänään haluat yhteyttä Jumalan kanssa. Edellisestä kerrasta on aikaa, tai ehkä sitä ei edes ole ollut. Kiiruhdat ”kioskille” kohtaamaan Jeesusta. Millaista vastaanottoa odotat?

Joku saattaa kohdata iloisen Jeesuksen, joka on hyvillään nähdessään Sinut pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa. Toinen ehkä taas kokee, että luukku vedetään nenän edestä kiinni. Miksi näin? Ehkä odotuksesi on väärä? Ehkä odotat helppoa ”pikavoittoa”, sitä, että Jumala poistaa ongelmasi sormia napsauttamalla. Harvemmin se vain niin menee. Kyse on enemmänkin yhteisen matka aloittamisesta, kuin taikatempusta. 

Jeesuksen kanssa olet matkalla taivaaseen. Hän on Sinulle pääsylippu, opas, matkakumppani, rahoittaja, perilleviejä. Sinun ja minun tehtävä on vain kulkea perässä – tosin joskus sekin on kovasti vaikeaa.

Jeesus: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Moni tunnistaa että ikää tulee lisää, eikä tässä enää olla mitään parikymppisiä.  Joku saattaa tiedostaa senkin, ettei voimat ole enää sellaiset kuin nelikymppisellä. Raamattu kertoo eräästä ikinuoresta kasivitosesta, joka kuitenkin eli elämässään hyvin erikoista aikaa. 

Kaaleb sanoi:”Minä olen tänäänkin yhtä voimakas, kuin sinä päivänä jona Mooses minut lähetti (45 vuotta sitten). Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan” (Joos. 14:11) Pysähdyin miettimään mikä olisi voinut olla Kaalebin ikinuoruuden lähde?

Löysin kolme ajatusta tuosta luvusta.  Kaaleb toi sydämensä mukaisen sanan jaettavaksi. Jumala oli puhunut hänen sydämelleen kun hän lähti vakoilemaan luvattua maata. Hän näki kyllä tosiasiat samalla tavalla kuin toisetkin, mutta hänen  sydämessään soi Jumalan lupaukset, niistä hän tahtoi puhua.

Hän halusi seurata Herraa koko sydämisesti. Ei silloin kun tuntuu siltä, tai silloin kun se sopii vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Hän eli täysillä Jumalalle. Ps. 105:4; ”Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.”

Kaaleb halusi tehdä sitä mihin Jumala oli hänet kutsunut. Luvatun maan valloittaminen oli hänen sydämensä palo. Se ei ollut vain turhaa luulottelua vaan todellista tekemistä, jossa Jumalan lupaus toteutui (Joosua 15:14.) On jännä huomata, että Daavid nuorukainen voitti yhden jättiläisen, Kaaleb ”vanhus” karkoitti kolme jättiläistä. 

Voisinpa toteuttaa näitä kolmea periaatetta omassa elämässäni!

Valoisia kevät päiviä ja voimallista matkaa yhdessä Jumalan kanssa!