Sastamalan

Vapaaseurakunta

Sastamalan Vapis Blogi Sastamalan Vapaaseurakunta YT Sastamalan Vapaaseurakunta Insta Sastamalan Vapaaseurakunta Face

Vuodesta

1963

Sastamalan Vapaakirkko

Sastamalan Vapaaseurakunta

Sastamalan Vapaakirkko

Pitäkää se mikä hyvää on…

Julkaistu: 17.2.2018 10:47

Eräs kokeneempi jo iäkäs karismaattinen julistaja istui meidän nuorempien kanssa rennosti olohuonekeskustelussa. Keskustelu johdattautui karismaattisille vesille. Mielenkiintoisia kokemuksia rukouksen ja toiminnan alueista vuosien varrelta. Julistaja vei meitä sellaisille aalloille, joissa sydän alkoi sykkimään ja innostumaan: ”tätä se pitää olla”.

Ajoittain huomasin tovereiden katseesta, että nyt tais tulla vettä veneeseen. Korvillemme uusia tulkinnallisia käsitteitä, vauhdissa teologisen käsittelykymme siivilä ei pysynyt mukana, intoa oli kuunnella, joten annettiin mennä.
Käytiin hengen alueilla syvemmällä kuin yleensä, totesimme tämän kaltaista julistusta/keskustelua haluaisimme lisää. Keskustelu synnytti sydämen janoa Pyhän Hengen täyteiseen elämään, osittain myös kiinnostusta johonkin ”uuteen”.
Patriarkka jätti illan huipentumisen hetkellä veneen innokkaat kuulijat keskenään, vakavoituneena lausui vielä erään näkemyksensä ilmiövaikutuksineen ja siirtyi huoneeseensa.

Seuraavana päivänä patriarkka kysyi mielipiteitämme edellisiltana mainitsemaansa näkemykseen ja ilmiöön.” Joo, joo  samaa mieltä ollaan”- oli melkeinpä vastauksemme. Tuon julistajan läheisyydessä oli hyvä olla ja yhteisessä rukouksessa koimme Jumalan vaikutusta, joten arvioinnit jätimme sikseen liittyen näkemyksiin, joka meissä kylläkin herätti ihmetystä.

Patriarkka kävelee hitaasti lähellemme, puhuu meille kuin pojilleen: ”Ei se ole niin kuin illalla lähtiessäni esitin, esittämäni näkemys tai väite ei ole Raamatullinen, ei pohjaudu kokonaisilmoitukseen. Halusin opettaa teitä, tulevien tuulien varalta, että kaikki ei ole vastaanotettavan arvoista, ei keneltäkään. Halusin jättää teille perintöä, herättää janoa Jumalan läsnäoloon, jätin myös selkeästi jotain pois heitettävää koetellakseni teitä, josta nyt haluan teitä opettaa. Hyljätkää se näkemys roskana, mutta älkää koko pakettia sen mukana. On hapatetta, mikä pilaa koko taikinan -ydin pilaantuu, taasen roskaa minkä pystyy siivilöimään -evankeliumin kehälliset asiat. Näiden erottamiseen tarvitsemme hengellistä tervettä ymmärrystä ja myöskin enenevissä määrin hengen eroittamista aaltojen saapuessa.
Te olitte valmiita olemaan mukana jutussa pysäyttämättä ”johtajaanne”, vaikka sydämenne ei huutanut eilisillan päätteeksi esittämälleni amenta.

-Hetken oltuamme hiljaa, osa meistä tunnusti, että odotti vain lisää  tuulta purjeisiin. Olimme siis vietävissä, vaikkakin vielä turvallisissa vesissä.

Opimme jotain:  1 Tes 5:19-21 ”Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksiko,koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on”
Voinko siis pitää sen mikä hyvää on, kun en koe kaikkea säilyttämisen arvoisena, kyllä, se on jopa Raamatullista! Eli voimme siivilöidä, meidän ei tarvitse pitää tai omaksua sitä, mikä ole sopivaa hengellisen ymmärtämisemme mukaan. On myös aaltoja joissa ei pidä ollenkaan purjehtia,  mutta väärän pelossa ei kannata kuitenkaan jäädä rannalle, sillä Pyhä Henki tahtoo vvaikuttaa elävän veden virtojen lailla elämässämme, viedä oikeaan suuntaan ja saada aikaan uutta intoa. Rohkeutta sisareni ja veljeni astua uusiin haasteisiin ja uskoa Jumalan mahdollisuuksiin.

Tavataan rukousilloissa/hetkissä ja rukoillaan hyvää tapahtuvaksi keskellämme

Jani Lindroos

”Niin silloin joulu luonas aina on…”

Julkaistu: 7.12.2017 15:29

Jumalan vaikutus ei ole milloinkaan sidottu mahtaviin puitteisiin. Ei edes ensimmäisenä jouluna.                              Betlehemin majataloista ei löytynyt sijaa Marialle ja Joosefille, yönä jona koitti Jeesus-lapsen syntymä. Eräs isäntä päästi heidät kuitenkin jonkinlaiseen eläintentalliin. Eläinten syöttökaukaloon kapaloitiin tuo lupausten lapsi, Messias. Taivaallinen kirkkaus ja läsnäolo enkeleineen keskittyi sinä yönä seimen ympärille. Tuoksu tallissa, ei varmasti ollut mitä parhain. Oliko sitä siivottukaan vieraita varten, ei varmaankaan, olihan kyse hätätilamajoituksesta. Olosuhteet eivät kyenneet, kuitenkaan himmentämään sitä toivoa ja valoa, mikä syttyi Jeesuksen syntymän myötä tähän maailmaan.

Lapsi varttui kohti aikuisuutta Nasaretissa, juutalaisessa kylässä, jossa oli noin 300-400 asukasta. Kylä ei ollut rikas, eikä maineikas, siellä Jeesus  oppi Joosefin huomassa puusepän toimen. Ei nyt niin palatsimaista ollut varttuminenkaan, jos ei ollut kruunukaan, jonka Kristus oli saava painettuna päähänsä. Yksi tuonaikaisista sanonnoista perimätiedon mukaan Israelissa oli: ”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”, sitähän Natanaelkin kyseli. Voisiko Messias tulla Nasaretista, ihmeteltiin. Filippus haastoi Natanaelia ja haastaa meitäkin: ”Tule niin näet”, otetaan asiasta selvää.

Betlehem, Nasaret, orjantappurakruunu toisenlainen tie. Olisitko sinä valinnut Messiaan kotikyläksi köyhän pikkukylän Nasaretin, syntymäpaikaksi Betlehemin tallin. Kaikki tämä muistuttaa, että Jumala on keskellämme tänäkin joulunaikana. Ei ole kiinni olosuhteista ja niiden muuttumisesta, eikä Hän vieläkään tule ensisijaisesti ulkonaisia asioita muuttamaan, vaan seimi herättää kaipuuta sisäiseen puhtauteen.

Sinun ja minun sydän on kuin tuo likainen talli. Talli jossa kaikki aatteet ja tahtomaailma ei tuoksu hyvältä. Talli, jossa kaikki ei ole niin puhdasta, kuin ulkoapäin joku ajattelisi. Talliin, sinne juuri syttyi kirkkaus, tuli viattomuus ja puhtaus. ”Talliin” sinun sydämeesi tulee joulu, joulunaikasi ei tarvitse olla vain muistoja lapsuuden jouluista, tuoden iloa tai haikeutta. Sinä voit kokea lahjana puhtauden ja sisimmässä syttyvän kirkkauden. Pimeys väistyy, ahdistus lakkaa on tullut toivon aika, on Kristuksen aika.

Rauhaisaa joulunaikaa

Jani Lindroos

Vahvasti totta

Julkaistu: 1.8.2017 12:45

Odotukset ja pettymykset, kun ristileikkaavat toisensa hengellisellä matkallamme, ennakkokäsityksemme nujertuessa tai vahvistuessa kysymmekö uudestaan todellisuuden perään. Maailmassa on paljon katteettomuutta, eikä sitä voi välttää ihmisten parissa seurakuntaelämässäkään. Voimme luvata jopa parantumista Jumalan nimessä, jos ei tapahdukaan vika on kenessä? Vähintä on tuolloin tunnustaa, että ihminen itse ajoittain sortuu hehkuttamaan omia sydämen tuntojaan. Tarkoitus on hyvä, tieto Jumalasta oikea; Hän voi parantaa, mutta ei aina meidän lupaustemme mukaisesti.

Aikain saatossa on koottu todistusaineistoa ihmeistä, jotka kerrotaan tapahtuneen rukouksen kautta. Aineistot on saatu kasaan, mutta hetken päästä saammekin jälleen käsiimme tutkielman: ”yhtäkään ihmettä ei ole voitu todistaa.” Tämä puolesta- ja vastaan argumentointi tulee jatkumaan. Onneksi todisteita löytyy myös läheltä, joita kukaan ei voi tehdä tyhjäksi. Esimerkiksi isoäitini, joka turvasi rukoukseen, kun TAYS:issa hänen päänsä alueelta löydettiin syöpäkasvain. Eräänä päivänä rukoillessaan hän koki, kuin lämpöisen virran menevän lävitsensä. Seuraavissa kuvissa kasvainta ei enää ollut. Todettu lääketieteellinen fakta, vaikkakaan papereissa ei lue: parantunut rukouksen kautta, kuka lääkäri niin kirjoittaisi.

Laajan hengellisen toiminnan parissa tapahtuu väistämättä ylilyöntejä, joskin myös alilyöntejä. Yksikin ikävä ääritapaus hengellisessä toiminnassa on liikaa, vaikkakaan ei ole oikeutettua niillä leimata kirkkoja ja herätysliikkeitä. On vahvasti totta, että kansallamme on yleistävä kyky luoda keskuuteemme yhteisöihin liittyvät halventavatkin stereotypiat, joista uskovakin ”vähemmistönä” pääsee osalliseksi.

Ymmärtäessä hengellistä todellisuutta, on kysyttävä uudestaan totuuden perään, ei luotava stereotypioita mielensä mukaisesti. Matkalla on hyvä ymmärtää, että uskovien ja pastoreiden vajavaisuus on vahvasti totta, hengellisellä kentällä ilmenneet ylilyönnit on vahvasti totta, halu oppia virheistä on vahvasti totta; ennen kaikkea Jeesus Kristus pelastajana ja parantajana on vahvasti totta. Rukous voi paljon – on vahvasti totta! Kun uskot näiden asioiden olevan vahvasti totta, niin uskosta tulee sinulle vielä vahvasti totta!

Siunausta kuluvaan kesään ja tavataan tulevissa tilaisuuksissa

Jani Lindroos