Muistatko hetken kun suuressa urheilutapahtumassa alkaa soimaan Maamme laulu, ja siniristi lippu nousee salkoon? Olkoon laji sitten jääkiekko, jalkapallo, formula, hiihto tai mikä mikä muu vaan, aika monen sydämessä läikähtää. Siinä hetkessä karskeinkin mies voi itkeä tirauttaa.

Kuvitellaan tilanne jossa olet ulkomailla. Jostain syystä tilanne on päässyt pahaksi, ja tilanne on kokonaan ryöstäytynyt käsistäsi. Pelkäät henkesi puolesta. Sitten näet rakennuksen jota olet etsinyt, talon jonka katolla hulmuaa siniristilippu. Tiedät että olet tullut kotiin.

Sodassa on tapana vetää lippu salkoon silloin, kun on saavutettu suuri voitto, vallattu jokin kaupunki tai linnoitus. Yksi varmaan maailmaan kuuluisimmista valokuvista on se, jossa amerikkalaiset sotilaat nostavat lippua pystyyn salossa, jollain kukkulalla.

Maaliskuun 13. Vuonna 1940 Suomessa liput olivat puolitangossa. Talvisota oli päättynyt ja rauhan ehdot olivat kovat. Se oli surun päivä koko kansalle, vaikka sodassa pärjättiinkin, päästiin ansiokkaasti hopealle.

Mitä tapahtuu kun tuo lipussa oleva risti siirtyy kaulaan? Jos olet töissä julkisessa toimessa, kassalla, koulussa tai kunnan toimessa, voit saada käskyn että risti pitää laittaa piiloon. En oikein ymmärrä miksi?! Miksi risti kelpaa lippuun, julistamaan tämän maan arvoja, muttei kaulaan tai muuten koruksi?

Tuleeko rististä liian julistava, liian henkilökohtainen? 1. Kor. 1:18 ”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille jotka pelastumme se on Jumalan voima”

Mikä on sinun suhteesi ristiin, millaisia ajatuksia se herättää? Onko se hullutus, joka saa sinut ärtymään? Onko se ihan ihan ok lipussa ja kansallistunteessa? Onko se sinulle merkki pelastuksesta, merkki elämästä ja Jumalan voiman todellisuudesta?

Risti julistaa Jeesuksen voittoa Perkeleen vallasta. Risti julistaa turvaa, jonka Jumala on luvannut omille lapsilleen. Risti on läsnä taistelun tuoksinassa, antaa uskoa ja rohkeutta kulkea eteenpäin. Risti on myös usein läsnä surussa ja tappiossa. Silloinkin saan ammentaa Jeesuksen rististä rohkeutta. En ymmärrä miten tässä nyt näin kävi, mutta tiedän että ristin Herra on yllä kaikkien olosuhteiden.

Saakoon Risti tulla rakkammaksi Sinulle ja minulle!

-Juha-

Tänään Jaanan kanssa elämässämme on monia uusi asioita; uusi asunto, työ, kaupunki ja paljon uusia tuttavuuksia. 

Välillä tuntuu, miettii ja ehkä tuskaileekin; miten sitä oikein saisi kiinni tästä uudesta alusta?

Usein uusi asia alkaa pienestä. Laatikko kerrallaan kannetaan tavaroita uuteen kotiin, vähitellen uusista kasvoista tulee tuttuja, ja niille jopa alkaa löytymään nimetkin. Uudessa kaupungissa osaan jo suunnistaa kirkolle ja ruokakauppaan. 

Miten suhtaudut uusien alkujen päivään? ”Sillä kuka halveksii pienten alkujen päivää?” (Sak. 4:10). Yleensä kaikki uusi alkaa pienestä, erityisesti näin on Jumalan maailmassa. 

Näetkö uusia alkuja, uusia mahdollisuuksia omassa elämässäsi? Uskon, että Jumala haluaa tehdä koko ajan uutta, minussa ja sinussakin. Ovatko uudet alut kuin pienet taimet joita vaalin, tuen ja kastelen. Vai ovatko ne uhka? En tiedä mitä niistä kasvaa, kovasti ovat pieniä, mutta kitken ne varmuuden vuoksi pois.

Moni uskova odottaa, että herätys alkaa jotenkin minun ulkopuolelta, mutta mielestäni sen tulisi alkaa juuri minusta itsestäni. Alan lukemaan vähän enemmän Raamattua, nipistän vähän enemmän aikaa rukoukseen, lähden hiukan useammin seurakuntaan, olenkin vähän ystävällisempi sille vieruskaverille,… 

Tätä kaikkea vaikuttaa Pyhä Henki.

Mitä tapahtuu, kun äkkiä onkin monia uusia alkuja? Mitä tapahtuu, kun nuo uudet alut eivät olekaan enää pieniä?

Rukoilen, että itse saisin kokea miten Jumala tekee uutta minussa. Rukoilen, että pienistä uusista aluista voisi kasvaa jotain, joka muuttaa minua, tätä seurakuntaa, kaupunkia ja kenties jopa koko maata.

Kysyn uudelleen. Miten suhtaudut uusien alkujen päivään?

Valoisaa talven loppua ja Isosti Siunausta!

-Juha-