Tänään juhlitaan syntymäpäivääni, tai jos ollaan tarkkoja niin huomennahan vasta se virallinen päivä on. Kuitenkin ihmisillä on tapana jo aattona ottaa ilo irti juhlapäivästäni.

Ajattelin tällä kertaa itsekin osallistua ilon pitoon, ihmisten iloon. Samalla ajattelin, että ehkä jollekin voisin siinä samalla kertoa rakkaudestani häntä kohtaa.

Pysähdyin erään juhlapöydän ääreen. Siinä oli monta ihmistä koolla, eri ikäisiä. Jäin kuuntelemaan pöytäjutustelua, onhan se aina jännä kuulla mitä ihmiset puhuisivat minusta. Keskustelu oli kuitenkin kovasti eri aiheissa. Emäntä valitteli puuron palamista, isäntää harmitti, kun joku ei ollut saanut tietyn valmistajan mätiä, lapset eivät piitanneet lainkaan ruuasta. Ei siinä ollut tilaa minullekaan, joten jatkoin matkaani.

Kovasti ovat monet innoissaan lahjoista. Vielä tänäänkin viime tipan tyypit hakivat joitain täydennyksiä. Annoin lahjan minäkin, suurimman minkä antaa voin. Se katsotaan niin kovin halvaksi. Oikeastaan vain harvalle se kelpaa. Juostaan katoavaisten perässä, samalla, kun iankaikkiset taivaan tavarat katsotaan ylen.

Kuulin laulua ja jäin hieman sivummalle kuuntelemaan niitä. Kovin olivat hienosti pukeutuneet nämä laulajat. Kuitenkin heidän sydämensä oli niin likaiset. Laulettiin monenlaisia tarinoita, ihmeistä, taiasta, lumesta, rakkaudesta ties mistä muusta. Mutta se enkeleiden laulu ja sanoma on kyllä ihan jotain muuta. Ei ollut minulle tilaa täälläkään.

Vähän allapäin jatkoin matkaani, kadulle yksinäiselle. Kuulin itkua, siinä kerran kaunis tyttö itki yksin kaukana kotoa. Hän myi rakkautta, mutta ikävöi sitä itse. Erilaista rakkautta. Pysähdyin lohduttamaan häntä, annoin rakkauteni tulla hänen ylleen. Itku vaihtui kiitokseen. Hänelle sain antaa lahjan, sen suurimman.

Kiireellä kulkee tuo nainen lastensa kanssa, minne lie kiire? Menen lähemmäs. Kovasti oli pelkoa ja ahdistusta. Poski oli turvoksissa, silmissä oli pelon ja pettymyksen kyyneleitä. Taas sama juttu. Pois oli mentävä, ja turvaan päästävä. Näin, että hän kantoi taakkaa sydämessään lapsistaan. Menin hänen vierelleen, ja annoin rauhani tulla hänen ylleen. Äiti pysähtyi, näin että taakka oli pois otettu. Lähtivät jatkamaan matkaa levollisin mielin. Pyysin siihen vielä pari enkeliä saattajaksi, ihan vain varmuuden vuoksi.

Kohtasin vielä yhden kulkijan, pukumiehen kalliissa autossaan. Hän ei tarvinnut lahjoja, niitä maallisia. Hän oli yksin, kantoi moitetta itselleen hukatuista hetkistä lastensa kanssa. Nyt ei ollut enää ketään pyytämässä leikkimään, ei ollut vaimoa antamassa hyvän yön suukkoa. Oli vain rahaa, kuin roskaa. Hänelle kerroin uudesta mahdollisuudesta, uudesta alusta. Näin miten toivon kipinä syttyi, miten liekki alkoi lepattaa. Joskus on hienoa poistaa side ihmisen silmistä ja auttaa häntä näkemään oikeasti tärkeitä asioita.

Sellaista on minun syntymäpäivänäni. Toivoisin voivani antaa lahjani Sinulle. ”Rauhani minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö” Joh. 14:27.

Meillä on kelloradio ja siinä on yksi muita suurempi nappula. Se on torkkunappi, se johon käsi osuus kaikkein helpoimmin. Torkkunappi on yhtä suuri kuin laitteessa olevat viisi muuta nappulaa yhteensä. Sillä kait haetaan sitä, että herätyksen saa helposti ja nopeasti vaiennettua. Haluaako henkilö, joka käyttää torkkunappia, herätä vai nukkua? Luulisin, että nukkua?

Monesti sinä ja minä sorrumme torkkunapin käyttöön elämässämme. Usein Jumala haluaa herätellä minua pois nukkumasta. Välillä havahdun hereille, kun ”Jumalan herätyskello” pirisee, mutta kätevästi saan sen hapuiltua hiljaiseksi.

Ehkä torkkunappina on se, että annan rahaa hyväntekeväisyyteen, aloitan terveelliset elämäntavat tai panostan tipattomaan tammikuuhun. Mutta kaikki nuo ovat vain verukkeita, kun todellinen ajatukseni on. ”Pliis, anna mun nukkua!”

Moni haluaa oikeaa muutosta elämäänsä. Se ei tule vanhaa korjaamalla, vaan vain sillä tavoin, että Jeesus saa antaa sinulle uuden elämän, uudet arvot ja uuden sydämen.

”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee.” (Efesolaisk. 5:14).

Hyvää ja Siunattua alkavaa Uutta Vuotta 2020!