Joku aamu Tampereelle opiskeluun ajellessa huomioni kiinnittyi erääseen autoon. Siinä oli keulalla ja katolla jos jonkinlaista lisävalohässäkkää. Voisi siis ajatella että kuski halusi ajatella, että hän ainakin näkee syksyn pimeässä. 

Ohituksen jälkeen vilkaisin vielä taustapeiliin, ja huomasin että takana ei palanut mikään valo, vaikka oli vielä melko hämärää. Ehkä kuski ajatteli että ei se ole tärkeää, että muut näkevät hänet.

Mietin mitä tämä voisi tarkoittaa uskovan elämässä. Voisiko se olla sitä että eteenpäin MINÄ näen kyllä. Näen hyvin tarkasti sen mikä on oikeaa oppia, käyttäytymistä ja raitista. Mutta sitten sillä ei enää olekaan väliä miten muut näkevät minut.

Voisiko se tarkoittaa että minä olen löytänyt Jeesuksen ja nähnyt valon, jota kohti kuljen ja se riittää? Näkyykö sitten tuo Kristus valo minussa, niin että muut voisivat seurata vaellustani ja sitä kautta löytää Jeesuksen? Eli valo minussa ei olekaan valoa, vaan pimeyttä ( Mat. 6:23)

Valon on tarkoitus levitä. (2. Kor. 4:6) Saisipa Jumalan kirkkauden tunteminen levittää valoaan, minun kauttani, Sinun kauttasi ja tämän seurakunnan kautta.

Hyvää, valoisaa ja Kristuksen kirkkauden täyttämää kaamosaikaa Sinulle!

Kategoria:

• Papin sydämeltä