Kulttuuri tulee alun perin sanasta cultura, viljelys

Tämän maailman kulttuuri ja Jumalan Valtakunnan kulttuuri on törmäyskurssilla keskenään, joiltakin osin yrität saada ne sopimaan yhteen, mutta ei toimi. Toimintaperiaatteet ovat täysin erilaiset.

Erään julistustilaisuuteni jälkeen alkoi sadella kysymyksiä. Vilpittömästi ajattelin, oliko puheeni niin pintaliitoa, että kosketuspinta ylsi vain siihen mikä näkyy. Esitettiin kysymyksiä alkoholinkäytöstä, ”maallisen” musiikin harrastamisesta ja pokerinpeluusta siinä ne ”tärkeimmät”. Aikaa meillä oli, kuin ateenalaisilla uutta kuulemaan ja väittelemään.

Jos taistelukenttä koostuisi vain edellä mainituista asioista, olisin itse päässyt tähän asti aika helpolla, niin kuin tiedämme, taistelukenttä on laajempi sisäisessä maailmassamme ja onnistumisilla en tässä hehkuttele. Itsensä valvominen tulee ulottua syvemmälle, kuin siihen mitä laulua kuulen veljeni laulavan. Samanaikaisesti minun on kuitenkin tarkattava itsekästä luonnettani, että asiat, joissa koen olevani ”vahvoilla” ei tulisikin minulle lankeemukseksi.

Uskossakin voi ”laitostua” niin, että emme enää muista, mikä maailman ihmisille on tämän maailman menoja ja saatammekin tarjota aitiopaikalta heille sitä aivan ilmaiseksi sielun ja mielen viihteeksi. Ystäväsi ei tule tänä päivänä epäjumalien lihauhrimenoista, niin kuin Paavalin teksti viittaa, mutta menoista kuitenkin. Osaa tulee ties mistä lavoilta ja kapakoista, joiden alttarimenot ovat heidän elämässä tulleet päätökseen. Sieltä nousseen veljeni omaatuntoa minun ei kannata kouluttaa käyttämään alkoholia harkitusti tai sanoa ota sinä vesilasi, kun minä kypsempänä juon kaljan. ”Kuka minut siitä voi tuomita, jos sen tekisin, olenhan minä vapaa” –ajatus on yleistä keskuudessamme. Herätän kysymyksen, onko teeskentelyä jättää jotain “vahvempana” tekemättä esim. kalja jää juomatta seurassa heikomman tähden, vai onko se viisautta. Kallistun itse tuohon jälkimmäiseen. Saattaa  viisautta olla tekemättä, jopa itsensä tähdenkin. Kukin arvioikoon, mikä häneen sopii.

Vanhanaikaista

Minusta tuntuu, että yritämme tuoda Jumalan valtakuntaan uutta kasvatusmenetelmää. Kasvatusmenetelmää, jonka juuri on minun itsekkyydessäni. Luulen kirkastavani kristityn vapautta, mutta saatankin olla vain provosoija, joka on löytänyt uuden tehokeinonsa vaikuttaa. Vapauden varjolla voi kuitenkin vapautua vain itsekäs luontomme ja yritämme samalle tielle vapauttaa muutkin. Leimaamme periaatteet, joita on opetettu vanhanaikaisiksi ja tunkkaisiksi, nyt niistä on päästävä ulos. Jumalan kiitos, joistakin on päästävä ulos, mutta rukoukseni on, että joihinkin päästäisiin takaisin sisälle.  Kaikki kasvatusmetodit eivät toimi Jumalan Valtakunnassa, eivät kaikki vanhat, mutta uusimmissakin taitaa olla joskus meidän nuorten viisasteluja.

Viljelyspeltoamme on hyvä ajoittain tarkistaa. Tarvitsemme kylväjiä, hengellisiä ohjaajia ja esimerkkejä, jotka näyttävät tietä eteenpäin ja ylöspäin. Jumalan Valtakunta ei ole tämän maailman kulttuuria, jota ihminen voisi kehittää, toimia voi eri tavoin, mutta elämä ja syke tulee nousta Sanasta ja Pyhästä Hengestä, jonka varjossa oma viisauteni paljastuu usein tämän maailman viisaudeksi. Ylhäältä on luvattu viisautta, joka on puhdasta ja käyttökelpoista.

Nöyrin askelin viljelemässä Jumalan Valtakunnan kulttuuria

Jani Lindroos