Olin pihaa kolaamassa ja ehdin siinä jo miettimään tekemäni työn hyödyllisyyden. Täytyy tunnustaa etten ole kovin motivoitunut tekemään mielestäni turhia töitä. Onko mitään järkeä kolata lumia pitkin pihaa, kun seuraavan kalhden päivän sisään sitä ennusteen mukaan on tulossa rutkasti lisää. Onko niiden kanssa järkevä rehkiä, koska ne kuitekin keskimäärin sulavat Juhannukseen mennessä. Siis miksi ihmeessä?

Piha toki on turvallisempi minulle ja läheisilleni, kun lumet on kolattu ja piha on helpompi hiekottaa kun pohja on sileä. Onhan se vielä paljon siistimmän näköinenkin, ehkä se voi jota kuta ilahduttaa, tai ei ainakaan tee ketään sellaista murheelliseksi, joka huolehtii omasta pihastaan. Luultavasti se kevät aurinkokin sulattaa pihaa nopeammin, kun lunta on vähemmän. Oikeastaan monta hyvää syytä.

Entäs sitten ne elämän hengelliset lumityöt? Kol. 3:8 ”Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne.” Onkos tämä turhaa työtä? Kun pääsen kerran taivaaseen, niin siellä kaikki tämä on ”sulanut”pois.  

Voisiko samoista syistä löytyä se mielekkyys. Kun ”kolaan” pihaani uudelleen ja uudelleen on se turvallisempi, helpompi ja mielekkäämpi minulle ja läheisilleni. Etupiha on helpompi pitää puhtaana kun sitä tekee koko ajan, synnit ei pääse kinostumaan. Silloin riski kaatumisellekin on pienempi. Onhan se vielä kanssa matkaajienkin kivampi katsella, ja ehkä joku voi kiittää Jumalaa siitä työstä mitä Hän on minussa tehnyt.

Kolattavaa kyllä riittää, ja juuri kun henkäisen että puhdasta tuli, saan taas aloittaa alusta. Sitä kait se on tämä ihmisen elämä. Valmista ei tule, ennen kuin vasta siellä taivaassa.

Iloa, intoa, tarmoa ja voimia kaikenlaisiin lumitöihin! Saakoon kevätaurinko jo vähän sulattaa maaperää pihassa ja sydämessäni.

-juha-

Olen koettanut tähyillä alkaneeseen vuoteen 2022 miettien ja pohtien, mitä se tuo tullessaan? Mieleeni on noussut kaksi sanaa; UUDEN ALKU! 

Se on tyypillistä viestintää Jumalan puolelta tässä vaiheessa. Kun asiaa katsoo edestä päin, se on melko epämääräistä, mutta kun sitä katsoo vaikka vuoden päästä huomaa (mikäli ajatukseni oli Jumalasta), että se oli hyvin tarkka kuva siitä mitä Herra on tehnyt.

Nyt en millään lailla yritä olla ennustaja-ukko kertoen mitä vuosi 22 tuo tullessaan, mutta kuitenkin näiden kahden sanan äärellä olen kysellyt mitä se voisi olla?! 

Mitä se voisi tarkoittaa minun omassa elämässäni, tässä seurakunnassa, ehkä tämän kansan kohdalla? Jaan tässä jonkun ajatuksen lähinnä seurakunnan näkövinkkelistä.

Uskon, että seurakuntamme on uuden alussa, kun pohditaan näkyä. Se on jotain sellaista mitä etsimme, kyselemme ja rukoilemme.

Naapuriin avattava kauppakeskus voi olla uuden alku. Itsessään se ei tuo ihmisiä yhteyteemme, mutta jos onnistuisimme luomaan jonkun asian, millä kohdata tämän päivän kiireisiä kaupassa kävijöitä,se voi olla uuden alku.

Jumala luo koko ajan uutta eli sitäkin taustaa vasten olemme uuden alussa. Joskus tuo uusi voi olla minun silmissäni jotain hyvin pientä ja vaatimatonta ”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän? (Sak. 4:10).Toivon, että huomaisimme niitä pieniä versoja, joita puhkeaa taimelle (Jes 43:19).

Jokainen ihminen tuo mukanaan jotain itsestään, siis myös jokainen uusi ihminen tuo jotain uutta seurakuntaamme. Rukoillaan, että Jumala voisi uskoa meille uusia ihmisiä, että osaisimme antaa arvoa näille uusille aluille.

Ehkä Jumalalla on uuden alku myös Sinun elämällesi. Johonkin sellaiseen asiaan, minkä kanssa olet kipuillut pitkään.

Hyvää alkanutta Uutta vuotta 22, 

hyvää uuden alkua Sinulle, minulle, meille kaikille!

-Juha-