Synnyin odotettuna esikoisena Pekka ja Anja Selinin perheeseen Satakunnan maakunnassa Kokemäen Risteellä lokakuussa olympiavuonna 1952. Elin onnellisen lapsuuden rakastavien vanhempien sekä kahden mummun ja yhden papan hoidossa. Tavallinen suomalainen koti, jossa nuoripari eli normaalia elämää, molemmilla oli työpaikka ja viikonloppuisin kokoonnuttiin samanhenkisten nuorten parien kanssa pelaamaan korttia ja seurustelemaan.

Tähän kuvioon astui Maailman Vapahtaja Jeesus Kristus siten, että äitini koki Pyhän Hengen kosketuksesta kutsun kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää syntiensä sovitusta.  Ja Jeesus on aina sanansa mittainen: “sitä, joka minun tyköni tylee, minä en heitä ulos.” Uskovien isovanhempien rukoukset olivat näin tulleet kuulluiksi.

Sitten Vammalaan 9-vuotissynttärien kynnyksellä, uuteen Muistolan kouluun kolmoselle. Isällä oli työpaikka Matin Autossa varaosapäällikkönä ja Tyrväälle Siikasuonkadun varteen oli tehty lainavaroin uusi omakotitalo, jossa ei kauaakaan ehditty asumaan kun oma isänikin koki syntisenä tarvitsevansa Jeesuksen Veren puhdistavaa vaikutusta omaan elämäänsä.

Meininki muuttui, enää ei Nortti eikä Armiro kelvannut isälle, eikä tuhkakuppiin jätetyn jämän uusiokäyttöön ottaminen näin ollen ollut houkuttimena myöskään minulle itselleni. Koin itsekin olevani suuri syntinen ja annoin pienen elämäni Jeesukselle. Minusta tuli siis – Jumalan kiitos – uskovan kodin uskovainen poika.

Näin mentiin 60-luvun alkupuolelta asti; isä oli Vammalan vapaakirkon vanhimmistossa, äiti lauloi kitarakuorossa jossa itsekin joskus olin mukana.  Sanan opetus ja uskovaisen elämä oli tuohon aikaan, rohkenen tämän itse kokeneena sanoa,  pikkasen erilaista kuin tänä päivänä. Valtaosa väestä oli omakohtaisesti kokenut sodan kauhut ja kansakuntamme ihmeellisen pelastumisen. Oltiin kiitollisia itsenäisyydestä. Odotettiin Jeesuksen toista tulemusta toisin kuin  tänään vaikka maailma on muuttunut niin valtavasti ja useat ennusmerkit toteutuneet.

Pikkuveli Veltti syntyi kaveriksi 1964 ja yhdessä vanhettiin.  Uskon sain säilyttää ja jossakin määrin sain myös maksaa siitä, että olin lähtenyt Jeesusta seuraamaan. En sano tätä leuhkiakseni, mutta mieleeni ei tule tapausta, että olisin Hänet kieltänyt ihmisten edessä vaan olen muistanut hänen sanansa Matteuksen evankeliumin 10. luvun 32 jakeessa: “Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.” Tämä rohkaiskoon Sinuakin lukija, kun joudut tilanteeseen, jossa konkreettisesti mitataan uskoasi.

60-luvun loppu ja 70-luvun alku meni Tyrvään yhteiskoulussa ja lukiossa päivät ja mopoillessa/moottoripyöräillessä kesät sekä jääkiekkokaukalolla talvet.  Moottoripyöräilijänä niitin kaupungissa aikamoista mainetta ja Sellon hurjapäisyydestä liikkuu vieläkin kansan suussa”legendoja”. Taivaan Isä oli tien päällä varjelijana silloin, kuten on ollut tänäkin päivänä.  Jääkiekkoa pelasin Vammalan Palloseuran D-junioreista edustusjoukkueeseen asti. Pukukopissa tiesin olevani oikealla tiellä kun joku totesi suureen ääneen poikajoukon kuullen ironisesti, että Sellon ongelmana on viina ja naiset – näistä kun kumpikaan ei kuulunut harrastuksiini.

Armeijan käytyäni elämä hakeutui uomiinsa, sain avioitua Marketan kanssa 1974 ja liittoa on kestänyt kohta 45 vuotta! Herra on siunannut meitä kahdella lapsella ja neljällä lapsenlapsella,  järjestänyt työasiat ja antanut  terveyttä niin, että on ollut mahdollista suhteellisen terveenä siirtyä vanhuuseläkkeelle – oi mikä sana? En voi sanoa, että Jumala olisi kuljettanut minua läpi elämän pumpuleissa, olen joskus itkenytkin ja kysellyt Kaikkivaltiaalta: miksi sallit mulle tämän taikka tämän? Jos itse ystäväni olet kokenut samaa,  niin ajattelepa asiaa uudelleen Derek Princen kirjasta otetun sitaatin luettuasi: “Jumala sallii rakkaittensa kokea kärsimyksiä, koska Hänellä on mielessä äärettömän arvokas lopputulos, jota ei voida saavuttaa millään muulla tavalla”.

Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoisi hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä Joh. 3:16

Avuksesi huuda minua hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman Minua Psalmi 50:15

Vielä ei ole myöhäistä!