Moni tunnistaa että ikää tulee lisää, eikä tässä enää olla mitään parikymppisiä.  Joku saattaa tiedostaa senkin, ettei voimat ole enää sellaiset kuin nelikymppisellä. Raamattu kertoo eräästä ikinuoresta kasivitosesta, joka kuitenkin eli elämässään hyvin erikoista aikaa. 

Kaaleb sanoi:”Minä olen tänäänkin yhtä voimakas, kuin sinä päivänä jona Mooses minut lähetti (45 vuotta sitten). Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan” (Joos. 14:11) Pysähdyin miettimään mikä olisi voinut olla Kaalebin ikinuoruuden lähde?

Löysin kolme ajatusta tuosta luvusta.  Kaaleb toi sydämensä mukaisen sanan jaettavaksi. Jumala oli puhunut hänen sydämelleen kun hän lähti vakoilemaan luvattua maata. Hän näki kyllä tosiasiat samalla tavalla kuin toisetkin, mutta hänen  sydämessään soi Jumalan lupaukset, niistä hän tahtoi puhua.

Hän halusi seurata Herraa koko sydämisesti. Ei silloin kun tuntuu siltä, tai silloin kun se sopii vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Hän eli täysillä Jumalalle. Ps. 105:4; ”Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.”

Kaaleb halusi tehdä sitä mihin Jumala oli hänet kutsunut. Luvatun maan valloittaminen oli hänen sydämensä palo. Se ei ollut vain turhaa luulottelua vaan todellista tekemistä, jossa Jumalan lupaus toteutui (Joosua 15:14.) On jännä huomata, että Daavid nuorukainen voitti yhden jättiläisen, Kaaleb ”vanhus” karkoitti kolme jättiläistä. 

Voisinpa toteuttaa näitä kolmea periaatetta omassa elämässäni!

Valoisia kevät päiviä ja voimallista matkaa yhdessä Jumalan kanssa!