Tässä eräänä kevään ensimmäisin päivinä ajattelimme, että nyt maistuisi jäätelö, oikein sellainen kunnon iso tötterö. Vartavasten ajoimme eräälle jäätelökioskille ja olimme iloisia kun näimme, että siellä oli vielä asiakkaita ja kioski oli auki. Ajoimme vesikielellä ihan kioskin viereen ja kiiruhdimme luukulle, koska arvelimme, että sulkemisaika oli lähellä.

Kerroimme heti mitä haluaisimme, mutta myyjä sanoi ystävällisesti, että he ovat juuri sulkemassa eikä ollut enää mahdollista saada jäätelöä. Pettymys oli suuri, vaikka sitten kyllä ymmärsimme näitä myyjätyttöjä, joille ei varmastikaan makseta ylitöistä.

Asia jäi jotenkin mielen päälle ja pohdin sitä taas hengellisestä kulmasta. Ehkä eräänä päivän heräät siihen, että elämääsi on talven jälkeen tullut kevät. Tiedostat, että tänään haluat yhteyttä Jumalan kanssa. Edellisestä kerrasta on aikaa, tai ehkä sitä ei edes ole ollut. Kiiruhdat ”kioskille” kohtaamaan Jeesusta. Millaista vastaanottoa odotat?

Joku saattaa kohdata iloisen Jeesuksen, joka on hyvillään nähdessään Sinut pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa. Toinen ehkä taas kokee, että luukku vedetään nenän edestä kiinni. Miksi näin? Ehkä odotuksesi on väärä? Ehkä odotat helppoa ”pikavoittoa”, sitä, että Jumala poistaa ongelmasi sormia napsauttamalla. Harvemmin se vain niin menee. Kyse on enemmänkin yhteisen matka aloittamisesta, kuin taikatempusta. 

Jeesuksen kanssa olet matkalla taivaaseen. Hän on Sinulle pääsylippu, opas, matkakumppani, rahoittaja, perilleviejä. Sinun ja minun tehtävä on vain kulkea perässä – tosin joskus sekin on kovasti vaikeaa.

Jeesus: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos” (Joh. 6:37).

Kategoria:

• Papin sydämeltä