Poika toi Venäjältä matkatuomisina ”Maatuskanuken”. Kaikki varmaan tiedämme tuon värikkään, puusta valmistetun nuken joita myydään matkamuistoiksi. Ison nuken sisään on kätketty pienempi ja sen sisään taas pienempi nukke jne. Vihonviimeisenä vain peukalonkokoinen pikkumaatuska. Päälimmäisen nuken koosta riippuen nukkeja saattaa olla toistakymmentä – enemmänkin.

Me ihmiset, uskovinakin, olemme usein, tai ainakin haluaisimme olla ”isoja ja kauniita” ennen kuin Jumala saa koulussaan kuoria meitä kerros kerrokselta pienemmiksi.

Uskoontuloni alkuaikoina kirjoitin runon, jossa muun muassa pyysin: ”Suo Jeesus mun pieneksi kasvaa, oma henkeni köyhäksi tee…” En silloin ymmärtänyt – tuskin vieläkään ymmärrän, missä määrin minussa on pienennettävää ja kuinka paljon Jumalan armossa kasvamista. Mutta Jumala otti pyyntöni tosissaan. Kerros kerrokselta hän alkoi kuoria pois omien tekojeni ansioita, ihmisviisauttani, ihmiskunnian antamaa petollista iloa, nöyryyden kaapuun puettua omahyväisyyttä ja näytti sydämessäni asuvan kovuuden ja rakkaudettomuuden jne. 

Taivaallinen Isä on rakastava ja kärsivällinen Isä. Lempeästi Hän ilmoittaa tahtonsa, opettaa, nuhtelee ja lohduttaa. Niin hän teki – ja tekee edelleenkin minunkin kohdallani. Jeesuksen kautta saan ja saamme tulla Jumalan armoistuimen eteen aina juuri sellaisina kuin olemme, viheliäisenä syntisenä, ahdistuneina ja neuvottomana, toivottomana ja kiitollisena, iloisina ja murheissamme. Kunhan tulemme avoimesti ja rehellisesti juuri sellaisena kuin olemme.

Se on ihanin asia, ettei tarvitse olla muuta kuin on ja sellaisena antautua Hänen kaikkitietävän viisautensa ja rakkautensa hoitoon ja ottaa vastaan hänen paras apunsa.

Mirja  

Kategoria:

• Viikon varrelta