“Tahdotteko tekin mennä pois ?” 

Olen lueskellut Joh.6:tta lukua.. Niin kauan, kun ihmiset näkivät ihmeitä ja suuria tunteita herättäviä tilanteita heidän oli helppo kulkea Jeesuksen mukana.

Kunhan he itse saivat nälkänsä tyydytettyä, sairautensa parannettua..kyllä sellaisesta profeetasta täytyy kuningas tehdä !  Tapahtumista oli helppo kertoa muille ja porukka lisääntyi koko ajan. Se ei kuitenkaan ollut Jumalan tahto.

Jeesus lähti…kansaa jäi rannalle ja opetuslapset johdatettiin myrskyyn.Sinne Hän kuitenkin tuli lastensa tueksi. Kertomus ei loppunut siihen.

Ihmisten kysymykseen, mitä meidän tulee tehdä Jeesus antaa vastauksen: se on Jumalan teko, että uskotte Minuun !  Siis Jumala vetää ja me uskomme …kuinka yksinkertaista onkaan saada iankaikkinen elämä!

Monet kerrat olen omassa elämässäni törmännyt siihen, että lähden tekemään omia tekoja ja parantelemaan omaa vaellustani omilla voimilla… sitten loppuun rääkättynä kiukuttelen Hänelle ettei tämä toimi !

Siinä tilanteessa on houkutus ja halu ”mennä pois”. On se kova paikka, kun joutuu taas kerran nöyrtymään ja tunnustamaan, että mun tekoni ovat vain “saastainen vaate”.

Kuitenkin – ainakin minun kohdalla on ollut aika hiljentyä ja odottaa. Hän on luvannut antaa ymmärrystä kaikkeen, Hän on valinnut eikä kutsumistansa kadu, tiennyt jo kutsuessaan, millaisen lapsukaisen kutsui.

Joten luotan siihen, että Hän vie perille asti, vaikuttaen sisimmässäni tahtomisen ja tekemisen oman aikataulunsa mukaan. Näiden elämän myrskyjen ja haaksirikkojenkin keskellä haluan vastata Hänelle Pietarin sanoin: kenen tykö menisin, Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, uskon ja ymmärrän, että olet Jumalan poika.

-Eija Liuksiala-

Kategoria:

• Viikon varrelta