Olin pihaa kolaamassa ja ehdin siinä jo miettimään tekemäni työn hyödyllisyyden. Täytyy tunnustaa etten ole kovin motivoitunut tekemään mielestäni turhia töitä. Onko mitään järkeä kolata lumia pitkin pihaa, kun seuraavan kalhden päivän sisään sitä ennusteen mukaan on tulossa rutkasti lisää. Onko niiden kanssa järkevä rehkiä, koska ne kuitekin keskimäärin sulavat Juhannukseen mennessä. Siis miksi ihmeessä?

Piha toki on turvallisempi minulle ja läheisilleni, kun lumet on kolattu ja piha on helpompi hiekottaa kun pohja on sileä. Onhan se vielä paljon siistimmän näköinenkin, ehkä se voi jota kuta ilahduttaa, tai ei ainakaan tee ketään sellaista murheelliseksi, joka huolehtii omasta pihastaan. Luultavasti se kevät aurinkokin sulattaa pihaa nopeammin, kun lunta on vähemmän. Oikeastaan monta hyvää syytä.

Entäs sitten ne elämän hengelliset lumityöt? Kol. 3:8 ”Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne.” Onkos tämä turhaa työtä? Kun pääsen kerran taivaaseen, niin siellä kaikki tämä on ”sulanut”pois.  

Voisiko samoista syistä löytyä se mielekkyys. Kun ”kolaan” pihaani uudelleen ja uudelleen on se turvallisempi, helpompi ja mielekkäämpi minulle ja läheisilleni. Etupiha on helpompi pitää puhtaana kun sitä tekee koko ajan, synnit ei pääse kinostumaan. Silloin riski kaatumisellekin on pienempi. Onhan se vielä kanssa matkaajienkin kivampi katsella, ja ehkä joku voi kiittää Jumalaa siitä työstä mitä Hän on minussa tehnyt.

Kolattavaa kyllä riittää, ja juuri kun henkäisen että puhdasta tuli, saan taas aloittaa alusta. Sitä kait se on tämä ihmisen elämä. Valmista ei tule, ennen kuin vasta siellä taivaassa.

Iloa, intoa, tarmoa ja voimia kaikenlaisiin lumitöihin! Saakoon kevätaurinko jo vähän sulattaa maaperää pihassa ja sydämessäni.

-juha-

Kategoria:

• Papin sydämeltä