Kerronpa Sinulle kömmähdyksestä, joka sattui viikolla. Tiistaina tullessani töistä olin tosi väsähtänyt ja kuumissani, niinpä menin suihkuun ja jätin silmälasit hyllyn reunalle eteisessä. Tullessani otin vanhat lasini päähän enkä edes huomannut eroa…

Niin sitten illalla ihmettelin miksi lukeminen oli niin vaikeaa – siinäkään vaiheessa en vielä huomannut erehdystäni. Ajattelin vain olevani niin väsynyt.

Kun aamu koitti otin edelleen kellon soidessa vanhat lasit yöpöydältä ja lähdin töihin…siellä ihmettely vain jatkui, kun tarkempi katsominen tuotti vaikeuksia. Sitten kotiin tultua vihdoin koitti AHAA-elämys, kun näin uudet lasit hyllyn reunalla!

Jäin miettimään itseäni kuinka helposti kuittasin hämärtyneen näkökykyni vain olan kohautuksella ja tekosyiden keksimisellä… mahdanko elämässäni toimia muidenkin asioiden kohdalla samoin, enkä etsi sitä todellista syytä…?

Kun ymmärrykseni avautui välinpitämättömyydestä ja hämärtyneestä näkökyvystä, olikin taas asiaa iltarukouksessa Isälle. Sitten olikin ihanaa ottaa Raamattu esiin ja lukea sitä niin, että sanat eivät olleet hämärän peitossa – eivätkä rivit hyppineet sekaisin.

-Eija-

Kategoria:

• Viikon varrelta