Aamu on tullut ja avaan sälekaihtimet. Ulkona on pilvistä ja tuulee. Ensimmäinen ajatus on, etten jaksa nousta tähän aamuun, alakuloisuus valtaa mielen, ja tunnistan surun painavan harteillani. Mietin miksi sydän ei laula kiitosta, eikä positiivinen ajattelukaan anna tuulta siipien alle.

Rohkaistun ottamaan yhteyttä uskovaan ystävään ja kysyn onko hänellä hetki aikaa jutella. Puhumme surua ja huolta aiheuttavista tunteistani. Tiedän, että voin luottaa asiani tälle uskon ystävälle ja hän vie niitä eteenpäin vain Jumalalle.

Ystäväni muistuttaa minua Raamatun valossa siitä, että Jumala on, on ollut ja tulee aina olemaan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hänen armonsa meitä syntisiä kohtaan ei muutu. Ei ole väliä onko ollut uskossa päivän, vuoden vai 40 vuotta. Sama Jumalan rakkaus ja Jeesuksen ristintyö ovat meidän elämässämme ainoa varma ja luotettava asia. Rukoilemme lopuksi ja tuomme elämämme elävän Jumalan kasvojen eteen.

Raamatun sanat: ”kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain” opettaa meitä olemaan toistemme tukena ja rukoilemaan toistemme puolesta. Sain tästä hetkestä paljon voimaa ja luottamusta Jumalan rakkauteen. Tuossa hetkessä kaksinkertaistui siunaus. Sain itselleni lohtua ja samalla ystävänikin jakoi oman elämänsä kipua minulle. Kristuksen lain täyttyminen aikaansai suuren siunauksen.

Tuula Selin

Kategoria:

• Viikon varrelta