Eräs kokeneempi jo iäkäs karismaattinen julistaja istui meidän nuorempien kanssa rennosti olohuonekeskustelussa. Keskustelu johdattautui karismaattisille vesille. Mielenkiintoisia kokemuksia rukouksen ja toiminnan alueista vuosien varrelta. Julistaja vei meitä sellaisille aalloille, joissa sydän alkoi sykkimään ja innostumaan: ”tätä se pitää olla”.

Ajoittain huomasin tovereiden katseesta, että nyt tais tulla vettä veneeseen. Korvillemme uusia tulkinnallisia käsitteitä, vauhdissa teologisen käsittelykymme siivilä ei pysynyt mukana, intoa oli kuunnella, joten annettiin mennä.
Käytiin hengen alueilla syvemmällä kuin yleensä, totesimme tämän kaltaista julistusta/keskustelua haluaisimme lisää. Keskustelu synnytti sydämen janoa Pyhän Hengen täyteiseen elämään, osittain myös kiinnostusta johonkin ”uuteen”.
Patriarkka jätti illan huipentumisen hetkellä veneen innokkaat kuulijat keskenään, vakavoituneena lausui vielä erään näkemyksensä ilmiövaikutuksineen ja siirtyi huoneeseensa.

Seuraavana päivänä patriarkka kysyi mielipiteitämme edellisiltana mainitsemaansa näkemykseen ja ilmiöön.” Joo, joo  samaa mieltä ollaan”- oli melkeinpä vastauksemme. Tuon julistajan läheisyydessä oli hyvä olla ja yhteisessä rukouksessa koimme Jumalan vaikutusta, joten arvioinnit jätimme sikseen liittyen näkemyksiin, joka meissä kylläkin herätti ihmetystä.

Patriarkka kävelee hitaasti lähellemme, puhuu meille kuin pojilleen: “Ei se ole niin kuin illalla lähtiessäni esitin, esittämäni näkemys tai väite ei ole Raamatullinen, ei pohjaudu kokonaisilmoitukseen. Halusin opettaa teitä, tulevien tuulien varalta, että kaikki ei ole vastaanotettavan arvoista, ei keneltäkään. Halusin jättää teille perintöä, herättää janoa Jumalan läsnäoloon, jätin myös selkeästi jotain pois heitettävää koetellakseni teitä, josta nyt haluan teitä opettaa. Hyljätkää se näkemys roskana, mutta älkää koko pakettia sen mukana. On hapatetta, mikä pilaa koko taikinan -ydin pilaantuu, taasen roskaa minkä pystyy siivilöimään -evankeliumin kehälliset asiat. Näiden erottamiseen tarvitsemme hengellistä tervettä ymmärrystä ja myöskin enenevissä määrin hengen eroittamista aaltojen saapuessa.
Te olitte valmiita olemaan mukana jutussa pysäyttämättä ”johtajaanne”, vaikka sydämenne ei huutanut eilisillan päätteeksi esittämälleni amenta.

-Hetken oltuamme hiljaa, osa meistä tunnusti, että odotti vain lisää  tuulta purjeisiin. Olimme siis vietävissä, vaikkakin vielä turvallisissa vesissä.

Opimme jotain:  1 Tes 5:19-21 “Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksiko,koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on”
Voinko siis pitää sen mikä hyvää on, kun en koe kaikkea säilyttämisen arvoisena, kyllä, se on jopa Raamatullista! Eli voimme siivilöidä, meidän ei tarvitse pitää tai omaksua sitä, mikä ole sopivaa hengellisen ymmärtämisemme mukaan. On myös aaltoja joissa ei pidä ollenkaan purjehtia,  mutta väärän pelossa ei kannata kuitenkaan jäädä rannalle, sillä Pyhä Henki tahtoo vvaikuttaa elävän veden virtojen lailla elämässämme, viedä oikeaan suuntaan ja saada aikaan uutta intoa. Rohkeutta sisareni ja veljeni astua uusiin haasteisiin ja uskoa Jumalan mahdollisuuksiin.

Tavataan rukousilloissa/hetkissä ja rukoillaan hyvää tapahtuvaksi keskellämme

Jani Lindroos

Kategoria:

• Papin sydämeltä